perjantai 14. kesäkuuta 2013

Biotalous haastaa luonnonvara-alan koulutusta


Selvityshankkeen toinen työpaja järjestettiin 20.5.2013 Helsingissä. Työpajan tavoitteena oli täsmentää kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeita eri aloilla sekä määritellä, millaisia kehittämistarpeita ne tuovat luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisiin tutkintoihin sekä tutkintorakenteeseen. Työpajassa pohdittiin myös ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen (TUTKE2) vaikutuksia luonnonvara- ja ympäristöalan tutkintoihin.

Työpajaan oli kutsuttu maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunnan jäsenten lisäksi luonnonvara- ja ympäristöalan asiantuntijoita ja tutkintotoimikuntien edustajia. Tilaisuuteen osallistui kolmisenkymmentä henkilöä. Työpajan järjestivät yhteistyössä Opetushallitus, maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunta sekä selvityksen toteutuksesta vastaava Savon koulutuskuntayhtymä.

Tilaisuuden avasi MTK:n tutkimusjohtaja Johan Åberg, joka toimii myös maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunnan varapuheenjohtajana. Työskentelyn pohjustukseksi projektipäällikkö Kati Lundgren esitteli biotalouden osaamistarpeita sekä ensimmäisen työpajan tulosten että maaliskuussa toteutetun kyselyn tulosten pohjalta. Opetusneuvos Anne Liimatainen esitteli ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämistä koskevia linjauksia (TUTKE2).

Luonnonvara-alalla tarvitaan yrittäjyystaitoja ja ekosysteemien ymmärrystä

Työpajan ensimmäisessä vaiheessa pohdittiin koulutusalakohtaisissa ryhmissä kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeita koko luonnonvara-alan näkökulmasta sekä tarkemmin ammatti- ja koulutusalakohtaisesti. Ryhmillä oli käytettävissään keskustelun pohjana ja aineistona maaliskuussa toteutetun osaamistarvekyselyn tulokset.

Kaikissa ryhmissä keskeiseksi koko luonnonvara-alalla korostuvaksi osaamistarpeeksi nousi yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen. Biotalouden myötä uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen, jalostamiseen ja hyödyntämiseen liittyvien palveluiden kysyntä kasvaa ja valtaosa näistä palveluista tullaan tuottamaan (pien)yritysten kautta. Luonnonvara-alan yrittäjät voivat tuottaa esimerkiksi energiantuotantoon, ruuantuotantoon tai hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä tuotteita ja palveluita. Yrittäjille keskeisiä taitoja ovat mm. palveluiden tuotteistaminen, markkinointi ja hinnoittelu.

Kaikki luonnonvara-alan ammattilaiset tarvitsevat myös ymmärrystä ja osaamista kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteista oman ammattialan näkökulmasta. Tämä edellyttää osaamista mm. kestävästä ainekierrosta, ekosysteemipalveluista ja niiden merkityksestä. Ekosysteemien toiminnan ymmärtäminen korostuu myös ilmastonmuutoksen myötä, kun luonnonvarojen tuotantoa ja hallintaa on sopeutettava muuttuvaan ilmastoon. Luonnonvara-alan ammattilaisten keskeistä osaamista on myös oman toiminnan ja oman ammattialan ympäristövaikutusten tunnistaminen ja huomioon ottaminen toiminnassa.

Tilakokojen kasvu tuo maatiloille uusia osaamistarpeita

Maatilataloudessa, karjataloudessa ja hevostaloudessa (ryhmä 1) yrittäjyys- ja liiketalousosaaminen korostuvat erityisesti tilakokojen kasvun myötä. Luonnonvaratalouden merkityksen kasvaessa ja toimintaympäristön muuttuessa tilakoot kasvavat, mikä synnyttää monia osaamistarpeita maatalousyrittäjille.  Maatiloilla tarvitaan entistä enemmän liiketalousosaamista ja johtamistaitoja. Suuret tilat työllistävät myös ulkopuolisia työntekijöitä, usein ulkomaalaisia, joten esimiestaitojen merkitys korostuu. Maatiloilla korostuu myös laadunhallinta- ja omavalvontaosaaminen.

Luonnonvara-alan toimintaympäristön muuttuessa korostuu strategisen ajattelun, tulevaisuuden ennakoinnin ja suunnittelun merkitys. Alan yrittäjien täytyy osata jatkuvasti arvioida, ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan. Alalla pärjääminen edellyttää myös entistä enemmän taitoa verkostoitua oman alan ja muiden alojen toimijoiden kanssa.

Tilakokojen kasvamisen myötä myös yrittäjän ajanhallintataidot sekä omasta työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta huolehtiminen korostuu. Tähän liittyy myös hinnoittelutaidot sekä resurssien ja kustannusten hallintaosaaminen: kuinka paljon yrittäjä voi realistisesti tehdä itse ja mitä töitä on mahdollista ja järkevää teettää ulkopuolisilla palveluntarjoajilla.

Myös teknologisen osaamisen merkitys kasvaa. Maataloudessa tarvitaan ymmärrystä teknologisista ratkaisumahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä. Erityisesti bioenergian ja siihen liittyvän tuotantoteknologian osaaminen kasvaa, sillä maatilat voivat olla sekä bioenergian (lämmön, sähkön ja polttoaineen) tuottajia että käyttäjiä.

Metsäalalla tarvitaan ekosysteemiosaamista ja palvelutaitoja

Myös metsätalouden työtehtävissä (ryhmä 2) yrittäjyystaidot korostuvat biotalouteen siirryttäessä. Tulevaisuudessa metsän tuottamia ekosysteemipalveluita ja hyötyjä tarkastellaan monipuolisemmin, mikä vaikuttaa myös metsänhoitomalleihin ja metsänhoitopalveluiden kysyntään. Metsissä tuotetaan nykyistä monipuolisemmin erilaisia lopputuotteita: paperin ja puutavaran lisäksi energiaa, teollisuuden raaka-aineita ja myös metsäluontoa hyödyntäviä aineettomia palveluita. Esimerkiksi hyvinvointipalveluilla voi olla kasvava merkitys luontoyrittäjyydessä. 

Metsänhoidon monipuolistumista edistää myös metsien omistajarakenteen muutos. Yhä useammat metsänomistajat ovat kaupunkilaisia, joiden tavoitteet ja toiveet metsänhoidolle voivat poiketa huomattavasti nykyisistä. Tämä edellyttää alan ammattilaisilta asiakaslähtöisyyttä sekä palvelu- ja tuotteistamisosaamista, jotta erilaisten asiakkaiden tarpeet osataan tunnistaa ja tarjota tarpeisiin vastaavia palveluita. Myös laatuajattelun ja laadunhallintataitojen merkitys kasvaa.

Metsänhoidon monipuolistuessa ja omistajarakenteen muuttuessa konkreettisia osaamistarpeita ovat esim. pehmeämmät metsänkäsittelymuodot, jotka vaativat enemmän käsityötä, uusia välineitä ja teknologisia ratkaisuja. Esimerkiksi hevosmetsuripalveluiden kysynnän arveltiin kasvavan tulevaisuudessa. Metsänhoitotöiden seurantaan liittyvät palvelut voivat myös yleistyä, kun useammat metsänomistajat asuvat kaukana metsistään.

Keskeinen osaamistarve kaikille metsäalan ammattilaisille on biologian osaaminen, erityisesti metsän ekosysteemipalveluiden tunnistaminen ja turvaaminen. Tämä osaaminen on perusta myös kestävän metsänhoidon palveluiden kehittämiselle ja tarjoamiselle.

Biotalousosaaminen luonnonvara-alan ytimessä

Puutarhatalouden ja muun luonnonvara-alan ryhmässä (ryhmä 3) keskustelussa korostui yhteinen, kaikilla luonnonvara-aloilla tarvittava biotalousosaaminen ja ymmärrys ekosysteemipalveluiden merkityksestä koko luonnonvara-alan perustana. Laaja näkemys kestävästä luonnonvarataloudesta ja siihen liittyen oman työn ja ammattialan merkityksen ymmärtäminen lisäävät myös ammattiylpeyttä ja oman työn merkityksellisyyttä. Koulutuksessa kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteita tulee käsitellä ensisijaisesti oman alan ja työtehtävien kautta, esimerkiksi integroituna ammattiaineisiin, jotta ne eivät jäisi työstä irralliseksi teoriatiedoksi.

Puutarha-alalla biotalouden myötä korostuvat mm. materiaalitehokkuuden ja jätehuollon osaaminen, energiatalouden hallinta, tulvasuojelu ja hulevesien hallinta, viherkasvien käyttö pienilmaston säätelyssä (esim. viherseinät) sekä paikallisten ja kestävien, myös muuttuvaan ilmastoon sopeutuvien, lajikkeiden käyttö. Biologian ja ekosysteemien osaamisen soveltamista tarvitaan mm. ekologisessa puutarhasuunnittelussa, jolla voidaan edistää biodiversiteettiä, vähentää tulvariskejä ja minimoida puutarhan hoitotarve.  Paikallisen ruoantuotannon korostuessa tarvitaan myös puutarha-alalla osaamista koko lähiruokaketjusta: mm. tuotannon suunnittelun, logistiikan, markkinoinnin ja verkostoitumisen osaamista.

Ryhmässä käsiteltiin myös muutamia muita luonnonvara-alan tutkintoja ja niiden uusia osaamistarpeita:
·         Vesihuoltoalalla korostuvat materiaalitehokkuus ja lietteen hyödyntäminen energiantuotannossa. 
·         Ympäristöhuoltoalalla uutena osaamistarpeena nousee bioraaka-aineen käsittely ja hyödyntäminen esimerkiksi toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotannossa (jäte, maa- ja metsätalouden sivuvirrat).
·         Luontoalalla korostuvat ekosysteemipalveluiden ymmärtäminen sekä liiketoimintaosaaminen: palveluiden tuotteistaminen, myynti ja markkinointi.
·         Golfkentänhoidossa tarvitaan osaamista kentän ympäristöhaittojen tunnistamiseen, mittaamiseen, seurantaan ja vähentämiseen. Yksi keino on alan oma sertifiointijärjestelmä, joka kattaa mm. syntyvät jätteet, käytettävät lannoitteet ja ympäristövaikutusten mittauksen

Yhteistyötä yli tutkintorajojen

Työpajan toisessa vaiheessa pohdittiin ryhmissä tulevaisuuden tutkintojen sisältöjä ja tutkintorakennetta. Työskentelyn evästeenä toimi Tutke2-raportti (luonnos) sekä edellisessä vaiheessa tunnistetut biotalouden osaamistarpeet, eli millaiset tutkinnot ja tutkintorakenne vastaisivat tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja Tutke2:ssa tehtyihin linjauksiin yleisesti tutkintorakenteen kehittämisestä.

Yrittäjyysosaaminen korostuu biotalouden myötä, joten yrittäjyystaitojen koulutuksesta käytiin vilkasta keskustelua. Toisaalta esitettiin, että yrittäjyysopintojen tulisi olla alakohtaisia, jotta oman ammattialan erityiskysymykset ja prosessit voidaan riittävässä määrin ottaa huomioon opinnoissa. Toisaalta eri luonnonvara-aloille ehdotettiin myös yhteisiä yrittäjyysopintoja, jotka voitaisiin mieluiten myös toteuttaa aidosti monialaisissa ryhmissä, mikä tukisi myös laaja-alaisen näkemyksen kehittymistä sekä eri luonnonvara-alan toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä. Yrittäjyysosaamista tulisi myös pystyä tarkemmin avaamaan eri tasoille eri tutkinnoissa. Joissakin luonnonvara-alan perustehtävissä tarvitaan lähinnä sisäistä yrittäjyyttä kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjien tulee hallita jo perustutkintotasolla kattavasti ja syvällisesti yritystoiminnan taitoja.

Yrittäjyyden lisäksi myös muita alojen yhteisiä osaamisia ehdotettiin yhdistettäväksi alojen yhteisiksi tutkinnon osiksi. Biotalouden perusteet kuten kestävä ainekierto, ekosysteemipalveluiden ymmärrys ja elinkaariajattelu ovat kaikille luonnonvara-aloille yhteisiä ja tulevaisuudessa korostuvia osaamistarpeita. Siten näiden biotalouden perusteiden opinnot voisivat olla kaikille luonnonvara-aloille yhteisiä. Biotalouden perusteet voisi olla jopa koko luonnonvara-alan yhteinen nimittäjä, josta eriydytään osaamisaloittain eri koulutusaloille.

Monet biotalouden synnyttämät osaamistarpeet ovat jo lähtökohtaisesti monialaisia ja moneen ammattialaan liittyviä. Ravinne- ja muiden ainekiertojen sulkeminen edellyttää kaikkien ketjun toimijoiden yhteistyötä ja kokonaisuuden ymmärrystä. Näihin osaamistarpeisiin voitaisiin myös koulutuksessa vastata monialaisilla opintokokonaisuuksilla, jotka olisivat yhteisiä eri aloille ja tutkinnoille. Esimerkiksi bioenergiaan ja biopolttoaineisiin liittyvä osaaminen ja opetus voisi olla osittain yhteistä maatalouden, metsätalouden, ympäristöhuollon, logistiikan sekä energia- ja prosessitekniikan ammattilaisille. Kestävän elintarvikeketjun ja paikallisen ruoantuotannon osaaminen yhdistää mm. maataloustuottajat, elintarvikejalostajat, logistiikan ja kaupan toimijoita samaan arvoketjuun. Luonnon hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa (Green Care) voisi kuulua niin luonnontuotealan, puutarha-alan, matkailun, hevosalan, luontoalan kuin sosiaali- ja terveysalanakin osaamiseen. Yhteiset opetuskokonaisuudet voisivat edistää eri toimijoiden välistä ymmärrystä ja koko ketjun toimijoiden välistä yhteistyötä.

Jo nykyisen tutkintorakenteen katsottiin olevan niin joustava, että monialaisen opetus on mahdollista. Tätä voitaisiin edelleen helpottaa valinnaisuutta lisäämällä. Haasteet ovatkin enemmän monialaisen opetuksen käytännön toteutuksessa: esimerkiksi opetusyksiköt voivat sijaita kaukana toisistaan tai eri alojen opiskelijoiden opetus etenee erilaisissa jaksoissa. Monialaisen opetuksen kehittämiseksi oppilaitosten yhteistyötä olisi syytä tiivistää ja kehittää myös opetusratkaisuja monialaisuutta edistävästi.

Ryhmissä otettiin kantaa myös joidenkin yksittäisten koulutusalojen ja tutkintojen rakenteeseen ja nimityksiin:
·         Maatilatalouden tutkintorakenteeseen tulisi lisätä myös erikoisammattitutkinto, jonka osaamisalat muodostuisivat pitkälti nykyisistä tutkinnoista. Maatalousalan eat:n osaamisaloja voisivat olla nykyiset maaseudun vesitalouden eat, maaseudun kehittäjän eat, tarhaajamestarin eat ja uutena esityksenä eläinten sairaanhoitamisen osaamisala. Maatilatalouden ammattitutkinnoista voisi muodostaa yhden maatalousalan ammattitutkinnon.
·         Eläintenhoitamisen sijoittaminen uuteen tutkintorakenteeseen on haasteellisempaa, koska se ei itsestään selvästi kuuluisi maatalouden ammattitutkintoon. Myös seminologin ammattitutkinnon sijoittuminen on hankalaa, mutta se voisi mahdollisesti soveltua yhdeksi osaamisalaksi maatalousalan ammattitutkintoon
·         Hevostalouden perustutkinnon voisi luontevasti jakaa kahteen osaamisalaan, hevostenhoitajan ja ratsastuksenohjaajan oa.
·         Hevostalouden ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tulisi myös sallia alalle tulotutkintoina, eikä välttämättä tarvitsisi edetä perustutkinnon kautta ammatti- tai erikoisammattitutkintoon
·         Metsäalan perustutkintoon esitettiin neljää osaamisalaa: metsätalouden osaamisalan lisäksi metsäkonealalta metsäkoneasennuksen oa, metsäkoneenkuljetukseen oa ja metsäenergian oa. Bioenergiaan liittyen alalle ei tarvita omaa osaamisalaansa, koska kyseessä on kuitenkin lähinnä puubiomassan korjuu.
·         Arboristin tutkinnon voisi siirtää puutarha-alan tutkinnosta metsäalan tutkinnoksi

torstai 18. huhtikuuta 2013


Osaamistarvekyselyn tulokset:

Biotaloudessa tarvitaan monialaisia osaajia


 
Maaliskuun aikana toteutettiin kysely biotalouden osaamistarpeista. Tavoitteena oli kartoittaa ja täsmentää, millaisia osaamistarpeita kestävään luonnonvaratalouteen ja biotalouteen siirtyminen synnyttää luonnonvara- ja ympäristöalan eri toimialoilla ja eri työtehtävissä. Sähköiseen kyselyyn vastasi yhteensä 41 henkilöä, joista valtaosa edusti koulutussektoria (23), mutta vastaajina oli myös hallinnon, tutkimuksen ja kehityksen, järjestöjen ja neuvonnan sekä yritysten edustajia.

Kyselyssä pyydettiin arvioimaan annettuja osaamistarpeita oman toimialan, esim. maatalouden, puutarhatalouden tai metsätalouden näkökulmasta: millaista osaamista alan erilaisissa työtehtävissä tarvitaan. Arvioitavat osaamistarpeet pohjautuivat kirjallisiin lähteisiin sekä helmikuussa järjestetyn asiantuntijatyöpajan tuloksiin. Osaamistarpeet oli kyselyssä jaoteltu seuraaviin luokkiin:
  • Materiaalivirtojen hallinta
  • Teknologia- ja prosessiosaaminen
  • Ekosysteemit ja luonnonvarojen käyttö
  • Kestävä tuote- ja tuotannon suunnittelu
  • Liiketoimintaosaaminen
  • Muut biotalouden osaamistarpeet
  • Yleiset taidot

Luonnonvara-ala biotalouden keskiössä
Luonnonvara- ja ympäristöalan merkityksen nähtiin kasvavan biotalouteen siirryttäessä, sillä uusiutuvien luonnonvarojen hallinta ja kestävä käyttö ovat biotalouden keskiössä. Kestävä luonnonvaratalous ja biotalous tuovat alalle myös muutostarpeita ja haasteita. Nykyisten tuotteiden ja palveluiden, kuten ruuan, puutavaran, bioenergian ja elämys-palveluiden lisäksi luonnonvarataloudessa tulisi varmistaa ekosysteemipalveluiden ylläpito ja ainekiertojen kestävyys sekä tuottaa ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Tämä edellyttää kestävyys-näkökulman integroimista kaikkeen luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön.

Biotaloudessa keskeisenä osaamistarpeena kaikilla aloilla ja koulutusasteilla pidettiinkin tuotannon/toiminnan ympäristövaikutusten ja riskien tunnistamista sekä haittojen ennalta ehkäisyä. Myös kokonaisvaltainen kestävän kehityksen ulottuvuuksien ymmärtäminen ja huomioon ottaminen luonnonvarojen käytössä nousi esiin keskeisenä osaamisena.

Keskeisiä ammatillisia taitoja luonnonvaratalouden kestävyyden turvaamisessa ovat mm. uusiutuvien luonnonvarojen käytön seuranta ja mittaaminen, vesitalouden hallinta ja luonnonvarojen kierrättäminen, erityisesti ravinteiden hyödyntämiseen esimerkiksi tuhkan tai lietteen muodossa.

 
 
Liiketoimintamahdollisuuksia monialaisille osaajille
Biotalouden myötä luonnonvara-aloille uskotaan syntyvän uusia toimintoja ja uutta elinkeinotoimintaa. Perusmaatalouden lisäksi maaseudulle tulee uusia työ- ja liiketoiminta-mahdollisuuksia esimerkiksi terveys- ja hyvinvointipalveluiden tuottamiseen (Green Care), viljeltyjen ja luonnontuotteiden jalostukseen, bioenergiantuotantoon sekä erilaisten luonto- ja maisemapalveluiden tuottamiseen. Luonnonvara-alan ammattilaisilta tämä edellyttää myös uudenlaisia osaamisia ja taitoja: biotaloudessa tarvitaan monialaisia ammattilaisia.

Substanssiosaamisen lisäksi tarvitaan myös liiketoimintaosaamista kuten yrittäjyyttä, uusien liiketoimintamallien soveltamista, asiakaslähtöistä tuote- ja palvelusuunnittelua sekä tuottajien verkostoitumista ja yhteistyötä.

Teknologian soveltamista kestäviin ratkaisuihin
Kestävät ratkaisut edellyttävät luonnonvara-alan ammattilaisilta teknologista osaamista ja prosessien hallintaa. Osaamista tarvitaan erityisesti bioenergian sekä suljettuihin ainekiertoihin perustuvien tuotantojärjestelmien toteuttamiseen, käyttöön ja ylläpitoon. Informaatioteknologian osaamista ja soveltamista tarvitaan mm. hajautetun tuotannon hallintaan ja ohjaukseen. ”High tech” -osaamisen lisäksi tarvitaan myös yksinkertaiseen ja toimintavarmaan teknologiaan perustuvien ratkaisujen hallintaa.

Biotalouteen liittyy keskeisesti myös ekologisten ja biologisten prosessien ymmärrys ja soveltaminen. Osaamista tarvitaan esimerkiksi luonnonmukaisesta tuotannosta, biologisista kasvinsuojelu- ja torjuntamenetelmistä sekä muista kestävistä viljelyteknologioista, joilla edistetään maaperän tuotantokykyä ja ravinteiden tehokasta hyödyntämistä. Myös tuotannon sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon edellyttää ekologisen osaamisen soveltamista esimerkiksi kasvatettavien/viljeltävien lajikkeiden valinnassa. Kaiken kaikkiaan perusluonnontieteiden, kuten kemian ja fysiikan osaamisen ja soveltamisen tarve kasvaa kaikilla aloilla ja koulutusasteilla.

Biotaloudessa tarvitaan monipuolisia työelämätaitoja
Biotalouteen liittyvä uudenlainen lähestymistapa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön edellyttää alan ammattilaisilta myös monipuolisesti yleisiä työelämätaitoja. Uusien ratkaisujen tarve edellyttää innovatiivisuutta, rohkeutta etsiä ja kokeilla uusia ratkaisuja sekä ongelmanratkaisutaitoja, tiedon ja osaamisen soveltamista käytännön ongelmien ratkaisussa. Uusien ratkaisujen jalkauttaminen ja laaja käyttöönotto edellyttää alan ammattilaisilta ja palveluntuottajilta myös neuvonta- ja ohjaustaitoja.

Monet biotalouden ratkaisut ja mahdollisuudet edellyttävät monialaista lähestymistapaa ja osaamista, joten luonnonvara-alan ammattilaiset tarvitsevat taitoa työskennellä monialaisissa ryhmissä. Luonnonvara-alan osaaminen voi yhdistyä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan, rakennusalan, elintarvikealan, energia-alan tai matkailualan osaamiseen.

 

Tarvetta ammattien ja tutkintojen päivittämiselle
Kyselyssä pyydettiin vastaajia myös arvioimaan, miten nykyisiä luonnonvara- ja ympäristöalan tutkintoja ja ammatteja tulisi päivittää vastaamaan biotalouden osaamistarpeita. Alalle arveltiin syntyvän joitakin kokonaan uusia ammatteja ja työnkuvia. Useimmiten mainittiin hyvinvointipalveluihin, materiaalivirtojen hallintaan, bioenergiaan ja muuhun uusiutuvaan energiaan liittyvät ammatit sekä biotalouteen liittyvät neuvonta- ja suunnittelutehtävät.

Suurin päivitystarve on kuitenkin olemassa olevien ammattien täydentämisessä ja osaamisten uudenlaisessa yhdistelemisessä. Biotalous haastaa toimialojen ja koulutusalojen välisiä raja-aitoja.


Kyselyn tulosten pohjalta järjestetään toukokuussa työpaja, jossa tutkintojen ja koulutuksen kehittämistarpeita tarkastellaan tarkemmin yksittäisten tutkintojen tasolla. Työpajaan kutsutaan mm. luonnonvara- ja ympäristöalan tutkintotoimikuntien edustajia. Tavoitteena on saada eväitä tutkintojen sisältöjen ja tutkintorakenteen kehittämiseen. Kokonaisuudessaan selvityksen tulokset valmistuvat kesäkuun loppuun mennessä.

perjantai 8. maaliskuuta 2013


Vastaa kyselyyn biotalouden osaamistarpeista
 
Sähköinen kysely biotalouden osaamistarpeista on avattu. Kyselyn tavoitteena on kartoittaa, millaisia osaamistarpeita kestävään biotalouteen siirtyminen synnyttää luonnonvara- ja ympäristöalan eri toimialoilla ja eri työtehtävissä.

Osaamistarpeita on tähän mennessä kartoitettu kirjallisten lähteiden sekä helmikuussa järjestetyn asiantuntijatyöpajan pohjalta. Maaliskuun aikana toteutettavassa kyselyssä on tavoitteena täsmentää osaamistarpeita eri toimialoilla ja eri työtehtävissä.

Linkki kyselyyn: http://www.webropolsurveys.com/S/0B5EA4AFE4E255AA.par

Kyselyn kohderyhmänä ovat laajasti luonnonvara- ja ympäristöalan toimijat. Vastaamiseen kannattaa varata aikaa n. 20 minuuttia. Vastausaikaa on 31.3.2013 asti. Ennen kyselyyn vastaamista voit tutustua asiantuntijatyöpajan yhteenvetoon, joka on julkaisu aikaisemmin tässä blogissa.

Toukokuussa kyselyn tulosten pohjalta järjestetään työpaja, jossa tutkintojen ja koulutuksen kehittämistarpeita tarkastellaan tarkemmin yksittäisten tutkintojen tasolla. Selvityksen tulokset valmistuvat kesäkuun loppuun mennessä.

Lisätietoja:

Kati Lundgren
kati.lundgren@sakky.fi



perjantai 15. helmikuuta 2013

Kestävän luonnonvaratalouden osaamistarpeita
pohdittiin työpajassa


Opetushallitus sekä maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunta järjestivät 4.2.2013 Helsingissä asiantuntijatyöpajan, jonka tavoitteena oli määritellä, mitä kestävä luonnonvaratalous merkitsee ja millaisia uusia osaamistarpeita tai kokonaan uusia ammatteja se tuottaa erityisesti luonnonvara-alalle. Tilaisuuteen osallistui kymmenkunta biotalouden ja kestävän luonnonvaratalouden asiantuntijaa sekä maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunnan jäseniä. Kutsutut asiantuntijat edustivat monipuolisesti eri hallinnonaloja, toimijaryhmiä sekä erilaisia näkökulmia luonnonvarojen käyttöön.  Työpajan tuloksia hyödynnetään koulutustoimikunnan työssä ja erityisesti tekeillä olevassa selvityksessä, jossa kartoitetaan alan koulutuksen ja tutkintojen kehittämistarpeita.

Tilaisuuden avasi Agronomiliiton toiminnanjohtaja Jyrki Wallin, joka toimii myös maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunnan puheenjohtajana. Hän esitteli koulutustoimikunnan ennakointityötä ja meneillään olevan selvityksen tavoitteita. Aluksi kestävän luonnonvaratalouden globaalia kokonaiskuvaa esitteli Sitran johtava asiantuntija Eeva Hellström. Suomen luonnonvarataloutta tulee tarkastella myös globaalilla tasolla, koska taloutemme on vahvasti kytköksissä globaaliin ainekiertoon. Kestävä kehitys ja kestävä luonnonvaratalous edellyttävät toisaalta luonnonvarojen käytöstä aiheutuvan ekologisen jalanjäljen pienentämistä Suomessa ja toisaalta globaalin kehityksen ja hyvinvoinnin edistämistä.

Hellström käsitteli biotaloutta yhtenä luonnonvaratalouden osa-alueena. Muita luonnonvaratalouden osia ovat vesitalous, mineraalitalous sekä näiden puitteissa toimivat ekosysteemit. Keskeisiä haasteita kestävään biotalouteen siirtymisessä ovat kestävä ainekierto ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen. Ainekierrossa tulisi päästä mahdollisimman suljettuihin kiertoihin. Tulevaisuuden biotaloudessa kestävää kasvua luodaan yhä enemmän paikallisiin arvosykleihin perustuvissa teollisissa symbiooseissa. Ekosysteemipalveluiden eli ekosysteemien toimintojen ja rakenteiden turvaaminen on kestävän biotalouden edellytys. Luonnonvarojen tarjoamat aineettomat arvot, palvelut ja hyödyt tarjoavat myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Hellström korosti myös kestävän kulutuksen merkitystä. Kestävä luonnonvaratalous edellyttää kestävien tuotantotapojen lisäksi myös kulutuksen sopeuttaminen kestävälle tasolle.

Elinkeinoelämän näkemyksiä luonnonvara-alan kehitykseen ja osaamistarpeisiin valotti Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Jouni Lind. Hän korosti ympäristöosaamisen ja kestävien ratkaisujen merkitystä uuden liiketoiminnan ja kasvun lähteinä. Tähän tarvitaan myös uudenlaista osaamista ja asennetta. Lind peräänkuuluttikin muutoksia koulutuksessa. Erityisesti yliopistoissa työelämäyhteistyötä, harjoittelua ja projektioppimista tulisi lisätä. Koulutuksen tulisi vahvistaa keskeisiä työelämätaitoja, kuten verkosto-osaamista ja yhteistyötaitoja, ongelmanratkaisutaitoja sekä liiketoimintaosaamista ja liiketoiminnallista ajattelua.

Työpajaosuuden pohjustukseksi projektipäällikkö Kati Lundgren esitteli aikaisempien ennakointiselvitysten ja muiden aineistojen pohjalta tunnistettuja biotalouden osaamistarpeista sekä alan ammattilaisten osaamisprofiileja.

Mitä on kestävä luonnonvaratalous tai kestävä biotalous?


Työpajoissa pohdittiin aluksi kestävän luonnonvaratalouden ja kestävän biotalouden määritelmää. Keskustelua käytiin myös siitä, tulisiko puhua mieluummin kestävästä luonnonvarataloudesta vai kestävästä biotaloudesta: kumpi olisi parempi viitekehys luonnonvara-alan osaamistarpeiden tarkasteluun.

Biotalous-termiä on käytetty vasta hyvin lyhyen aikaa eikä sillä ole täysin vakiintunutta sisältöä ja merkitystä. Joissain yhteyksissä biotaloudella tarkoitetaan laajasti ottaen kestävää, ”vihreää taloutta”, joka on vaihtoehto nykyiselle fossiilisiin polttoaineisiin ja luonnonvarojen kestämättömään käyttöön pohjautuvalle taloudelle. Joissain määritelmissä biotaloudella tarkoitetaan nimenomaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Eri yhteyksistä riippuen painotetaan joko biotalouden ekologista kestävyyttä (ekosysteemipalveluiden ja luonnonvarojen uusiutumiskyvyn säilyttäminen) tai biotalouden tuomia liiketoimintamahdollisuuksia, kuten biologisten prosessien ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä uudessa liiketoiminnassa. 

Työpajassa päädyttiin tarkastelemaan biotaloutta yhtenä luonnonvaratalouden osa-alueena (ks. kuva, Hellström), jolloin kestävän luonnonvaratalouden yleiset reunaehdot koskevat myös biotaloutta. Työpajassa tarkasteltiin erityisesti luonnonvara-alan toimijoiden ja ammattilaisten osaamistarpeita. He työskentelevät pääasiassa biotalouden piirissä eli uusiutuvien luonnonvarojen hoidon, tuotannon ja jalostuksen parissa. Koska biotalous on kuitenkin vahvasti kytköksissä muihin luonnonvaratalouden osa-alueisiin, on alan toimijoiden ymmärrettävä myös näiden kestävyyden edellytyksiä.



Kuva: Luonnonvaratalouden osa-alueet ja niiden väliset kytkennät
Lähde: Eeva Hellström, esitys 4.2.2013

Luonnonvaratalouden kestävyyttä tulee arvioida laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti luonnonvaratalouden kestävyyttä tulee arvioida samanaikaisesti ekologiselta, sosiaaliselta että taloudelliselta kannalta. Kestävyyden määrittelyssä on otettava huomioon myös erilaiset aikajänteet (tämänhetkinen ja ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus) sekä maantieteelliset tasot (paikallinen, alueellinen ja globaali kestävyys). Kestävyyttä tulee tarkastella koko luonnonvaraketjussa: raaka-aineiden käyttöönotossa, tuotannon eri vaiheissa, kuljetuksissa, kulutuksessa sekä materiaalien palauttamisessa takaisin luonnon ainekiertoon.


Kuva: Luonnonvaratalouden kestävyyttä tulee arvioida kaikissa elinkaaren vaiheissa sekä ekologiselta, sosiaaliselta ja kulttuuriselta että taloudelliselta kannalta.

Keskustelussa korostui erityisesti luonnonvarojen kestävä kulutus ja sen edistäminen, sillä perinteisesti biotalous ja luonnonvaratalouskeskustelu keskittyvät tuotannon arviointiin ja määrittelyyn. Toisaalta tehokkaan ainekierron taloudessa kulutus ja tuotanto eivät ole erillisiä, kun prosesseissa hyödynnetään tuotantopanoksina ja raaka-aineena toisten prosessien jätettä ja sivuvirtoja. Kestävä kulutus kytkeytyy vahvasti myös sosiaaliseen kestävyyteen: hyvinvointiin, oikeudenmukaisuuteen ja käsitteeseen hyvästä elämästä.

Ekologinen kestävyys edellyttää mm. uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä enintään niiden uusiutumisen puitteissa ja uusiutumattomien luonnonvarojen suljettua kiertoa tai erittäin tehokasta kierrätystä. Tämä edellyttää ainekiertojen huomattavaa tehostamista nykyisestä. Yhtenä ekologisen kestävyyden kriteerinä on biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen. Luonnonvarojen käytössä tulee pyrkiä vähähiilisiin ratkaisuihin ja ilmastonmuutoksen hillintään, mutta ekologista kestävyyttä ei pidä arvioida pelkästään ilmastovaikutusten näkökulmasta.

Sosiaalisesti kestävä luonnonvaratalous tarkoittaa mm. oikeudenmukaisuutta ja reiluutta luonnonvarojen kulutuksen jakautumisessa sekä luonnonvara-alan tuotannossa ja jalostuksessa (esim. työolot sekä tuottojen ja hyötyjen reilu jakautuminen tuotantoketjussa). Taloudellisella kestävyydellä viitataan mm. luonnonvarojen pitkäjänteiseen hyödyntämiseen, luonnonvaratuottavuuden maksimointiin sekä toiminnan taloudelliseen kannattavuuteen.

Näiden kestävän luonnonvaratalouden reunaehtojen lisäksi biotalouden määrittelyyn liitettiin tuotantotapoihin liittyvä kriteeri: biotaloudessa hyödynnetään biologisia tai biopohjaisia prosesseja eri toimialojen tuotannossa.

Kestävän luonnonvaratalouden ammattilaiset ja osaamistarpeet

 

Työpajan seuraavassa vaiheessa pohdittiin kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden synnyttämiä osaamistarpeita ja kokonaan uusia osaamisaloja.

Substanssiosaamisista biotaloudessa korostuu erityisesti perusluonnontieteiden osaaminen: kemia, fysiikka ja biologia. Syvällistä tietoa ja ymmärrytä tarvitaan esimerkiksi biologisten prosessien soveltamisessa tuotantoprosesseissa. Ekosysteemipalveluiden ja teollisen ekologian näkökulma edellyttävät vahvaa ekologian osaamista ja ekologisen osaamisen soveltamista, esimerkiksi luonnonvarojen kestävän käyttötason määrittely ja materiaalien palauttaminen kiertoon. Biotaloudessa tarvitaan myös teknologien osaamista ja teknologian (tarjoamien ratkaisumahdollisuuksien) ymmärtämistä.

Luonnontieteellisen osaamisen lisäksi korostuvat myös liiketaloudellinen osaaminen (biotaloudesta liiketoimintaa, uudet liiketoimintaratkaisut), yhteiskuntatieteellinen ja ihmistieteellinen osaaminen (yhteiskunnan toimintojen ja kulutuksen ymmärtäminen ja sopeuttaminen kestävälle tasolle)

Kestävässä luonnonvarataloudessa korostuvat mm. seuraavat taidot ja osaamisalat:

        Ekologinen ja asiakaslähtöinen tuote- ja palvelusuunnittelu (Ecodesign), koko elinkaaren aikaisten vaikutusten huomioon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa
        Elinkaaritarkastelu taloudellisten ja ekologisten taseiden kautta (esim. bioenergian tuotannon taloudellinen ja ekologinen kestävyys ja kannattavuus)
        Materiaalivirtojen hallinta ja kokonaisuuksien hallinta
        Ekoteollisten järjestelmien suunnittelu, materiaalin ja energian sivuvirtojen hyödyntäminen toisissa tuotantoprosesseissa ja suljetut kierrot
        IT-osaaminen ja soveltaminen, esimerkiksi seurantatietojen ja muun ympäristöinformaation käsittely,  ekosysteemipalveluiden ja ainevirtojen mallintaminen
        Laaja-alainen, kokonaisvaltainen ajattelu ja systeemitason tarkastelu
        Logistiikan suunnittelu taloudellisesti ja ekologisesti tehokkaasti, jotta hajallaan olevien luonnonvarojen logistiikka saadaan optimoitua
        Luonnon yhteys ihmisen hyvinvointiin, sosiaaliset ekosysteemipalvelut ja niiden tuottamat hyödyt ihmisille (esim. Green Care)
        Säästäminen sekä taitona että asenteena, pelkkä resurssitehokkuus ei riitä, jos kulutus samaan aikaan kasvaa. Täytyy pystyä kulutuksen absoluuttiseen vähentämiseen
        Ongelmanratkaisutaidot, ratkaisukeskeinen työote ja rohkeus kokeilla uusia ratkaisuja (nk. kokeilukulttuuri)
        Biotaloudessa tarvitaan monialaista yhteistyötä ja eri alojen asiantuntijoiden/toimijoiden on kyettävä löytämään yhdessä kokonaisvaltaisesti kestäviä ratkaisuja. Tämä edellyttää mm. ”poikkitieteellistä kielitaitoa” ja hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja
        Eettinen osaaminen ja tarkastelu, sekä paikallisella, alueellisella että globaalilla tasolla (esim. olisiko Suomessa eettistä tuottaa energiakasveja pelloilla, jos maailmalla vallitsee ruokapula)

Yhdessä ryhmässä osaamistarpeita tarkasteltiin erityisesti luonnonvara-alan tutkintojen ja ammattialojen näkökulmasta. Biotalouden osaamistarpeiden kannalta alan tutkinnoissa tärkeitä sisältöjä ovat mm.

          ekosysteemiosaaminen
          materiaalivirtojen hallinta
          ravinteiden kierrätys ja sivuvirtojen hyödyntäminen (esim. lannankäytön tehostaminen)
          teollisen ekologian osaaminen (sis. tuotteiden elinkaariosaaminen ja muu yritysten ympäristöasioiden hallinta)
          paikalliset, kestävät ratkaisut
          markkinointi, kaupallistaminen ja tuotteistaminen, talousosaaminen
          kytkennät hyvinvointiin, lääkintään ja elintarvikealaan
          metsäalalle vesitalouden hallintaan liittyvä tutkinto (vrt. maaseudun vesitalouden eat)

Ryhmässä ehdotettiin joitakin kokonaan uusiakin tutkintoja tai ammattinimikkeitä:

          energianeuvoja (kestävät energiaratkaisut ja niihin liittyvä ohjaus)
          kierrättäjä (sivuvirtojen ohjaus tuotantoon)
          materiaalihaltija (materiaalivirtojen hallinta)
          teollinen ekologi (teollisten ja luonnon prosessien ja ainevirtojen yhteensovittaminen)
          prosessinomistaja (jonkin tuotantoprosessin hallinta, myös materiaali- ja energiavirrat sekä  muut ympäristönäkökohdat)
          biotuotantotalouden tutkinto

Yhdessä ryhmässä biotalouden osaamistarpeita tarkasteltiin kuuden ympäristöalan osaamisprofiilin[1] kautta: superosaajat, yhteiskunnalliset innovaattorit, teknologiset innovaattorit, ympäristöosaamisen soveltajat, kestävien ratkaisujen suunnittelijat ja kenttätyöntekijät. Näiden, aikaisemmin tunnistettujen ja kuvattujen osaamisprofiilien rinnalle nostettiin myös uusi profiili ja osaajatyyppi: kaupallistamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan hallitseva yrittäjä, joka osaa tuotteistaa ja kaupallistaa biotalouden tuotteita ja palveluita.

Tulevaisuuden biotalousosaajien koulutus?


Ryhmissä pohdittiin myös miten tulevaisuuden biotalousosaajia tulisi kouluttaa. Koulutuksessa korostuvat erityisesti monitieteisyys, verkostot, kaupallistaminen ja kansainvälisyys sekä yrittäjyys ja rohkeus.

Biotaloudessa tarvittavaa laaja-alaista ja kokonaisvaltaista ajattelua voidaan edistää monialaisella koulutuksella. Alan tutkintojen tulisi olla monitieteisiä ja yhdistää ennakkoluulottomasti esimerkiksi biologiaa, taloutta ja yhteiskunnallista osaamista. Koulutuksessa tulisi myös olla riittävästi valinnaisuutta, jotta erilaiset osaamiskombinaatiot olisivat mahdollisia. Monitieteisyyden lisäksi koulutuksen tulisi kannustaa verkostoitumiseen ja monialaiseen yhteistyöhön jo opintojen alusta alkaen. Yhteistyötä ja verkostoitumista tulisi edistä niin oppilaitosten kesken, kansainvälisesti, työelämän kanssa kuin kuluttajienkin kanssa.

Koulutuksessa tulisi olla vahvasti mukana liiketaloudellisen ajattelun, kansainvälisyyden ja yrittäjyyden tukeminen. Koulutuksessa voidaan esimerkiksi projektimaisen oppimisen kautta kehittää ja pilotoida uusia kestäviä ratkaisuja eri koulutusasteiden, koulutusalojen ja työelämän välisessä yhteistyössä. Pilottikokeiluissa voidaan myös kokeilla uudenlaisia, rohkeita liiketoimintamalleja.

Biotalouden osaajien koulutuksessa aikuis- ja täydennyskoulutuksella on keskeinen rooli, koska ala kehittyy nopeasti. Myös yrityksille tulisi tarjota neuvontaa ja ohjausta siitä, miten ne voivat sopeuttaa ja kehittää omaa toimintaansa kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden reunaehtojen mukaisesti.

Yhdessä työryhmässä pohdittiin myös keinoja biotalousalan ja alan koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Alan tulisi olla nuorten näkökulmasta houkutteleva, jotta voidaan varmistaa osaavan työvoiman saanti tulevaisuuden kasvaviin työvoimatarpeisiin. Biotalousalan viestinnässä tulisi korostaa alan merkitystä kestävän kehityksen edistämisessä ja globaalien ongelmien ratkaisussa. Laaja-alainen koulutus, kansainväliset työmahdollisuudet, monialaiset projektit, konkreettiset ratkaisut sekä kasvavan toimialan tarjoamat etenemis- ja kehittymismahdollisuudet ovat tärkeitä esille nostattavia näkökohtia alan vetovoimaisuuden lisäämisessä. Biotaloutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tulisi pitää enemmän esillä myös mediassa, jotta alan yleinen tunnettuus lisääntyisi.

Mitä seuraavaksi: osaamistarpeista tutkintojen ja koulutuksen kehittämiseen


Työpajan tuloksia hyödynnetään koulutustoimikunnan tilaamassa selvityshankkeessa, jossa selvitetään kestävän luonnonvaratalouden merkitystä ammatilliseen tutkintorakenteeseen ja tutkintojen sisältöihin. Keväällä, maaliskuun aikana toteutetaan laaja sähköinen kysely, jossa osaamis- ja kehittämistarpeita täsmennetään eri koulutusaloilla ja koulutustasoilla. Kysely kohdistetaan laajasti luonnonvara-alan toimijoille, erityisesti koulutuksen ja työelämän edustajille.

Kyselyn tulosten pohjalta järjestetään toukokuussa toinen työpaja, jossa osaamis- ja kehittämistarpeita tarkastellaan tarkemmin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta eri koulutusalojen ja yksittäisten tutkintojen tasolla. Selvityshanke valmistuu kesäkuun loppuun mennessä.

Hankkeen etenemistä ja tuloksia voit seurata ja kommentoida tässä blogissa.



[1] Tulevaisuudessa korostuvia ympäristöalan osaamisprofiileja tunnistettiin Ympäristöosaajat2025 ennakointiselvityksessä. Osaamisprofiilit eivät liity johonkin tiettyyn sektoriin tai osaamisalaan, vaan tällaisten osaajien tarve tunnistettiin monilla eri ympäristöaloilla