perjantai 14. kesäkuuta 2013

Biotalous haastaa luonnonvara-alan koulutusta


Selvityshankkeen toinen työpaja järjestettiin 20.5.2013 Helsingissä. Työpajan tavoitteena oli täsmentää kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeita eri aloilla sekä määritellä, millaisia kehittämistarpeita ne tuovat luonnonvara- ja ympäristöalan ammatillisiin tutkintoihin sekä tutkintorakenteeseen. Työpajassa pohdittiin myös ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämishankkeen (TUTKE2) vaikutuksia luonnonvara- ja ympäristöalan tutkintoihin.

Työpajaan oli kutsuttu maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunnan jäsenten lisäksi luonnonvara- ja ympäristöalan asiantuntijoita ja tutkintotoimikuntien edustajia. Tilaisuuteen osallistui kolmisenkymmentä henkilöä. Työpajan järjestivät yhteistyössä Opetushallitus, maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunta sekä selvityksen toteutuksesta vastaava Savon koulutuskuntayhtymä.

Tilaisuuden avasi MTK:n tutkimusjohtaja Johan Åberg, joka toimii myös maatalous- ja ympäristöalan koulutustoimikunnan varapuheenjohtajana. Työskentelyn pohjustukseksi projektipäällikkö Kati Lundgren esitteli biotalouden osaamistarpeita sekä ensimmäisen työpajan tulosten että maaliskuussa toteutetun kyselyn tulosten pohjalta. Opetusneuvos Anne Liimatainen esitteli ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittämistä koskevia linjauksia (TUTKE2).

Luonnonvara-alalla tarvitaan yrittäjyystaitoja ja ekosysteemien ymmärrystä

Työpajan ensimmäisessä vaiheessa pohdittiin koulutusalakohtaisissa ryhmissä kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden osaamistarpeita koko luonnonvara-alan näkökulmasta sekä tarkemmin ammatti- ja koulutusalakohtaisesti. Ryhmillä oli käytettävissään keskustelun pohjana ja aineistona maaliskuussa toteutetun osaamistarvekyselyn tulokset.

Kaikissa ryhmissä keskeiseksi koko luonnonvara-alalla korostuvaksi osaamistarpeeksi nousi yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen. Biotalouden myötä uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen, jalostamiseen ja hyödyntämiseen liittyvien palveluiden kysyntä kasvaa ja valtaosa näistä palveluista tullaan tuottamaan (pien)yritysten kautta. Luonnonvara-alan yrittäjät voivat tuottaa esimerkiksi energiantuotantoon, ruuantuotantoon tai hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä tuotteita ja palveluita. Yrittäjille keskeisiä taitoja ovat mm. palveluiden tuotteistaminen, markkinointi ja hinnoittelu.

Kaikki luonnonvara-alan ammattilaiset tarvitsevat myös ymmärrystä ja osaamista kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteista oman ammattialan näkökulmasta. Tämä edellyttää osaamista mm. kestävästä ainekierrosta, ekosysteemipalveluista ja niiden merkityksestä. Ekosysteemien toiminnan ymmärtäminen korostuu myös ilmastonmuutoksen myötä, kun luonnonvarojen tuotantoa ja hallintaa on sopeutettava muuttuvaan ilmastoon. Luonnonvara-alan ammattilaisten keskeistä osaamista on myös oman toiminnan ja oman ammattialan ympäristövaikutusten tunnistaminen ja huomioon ottaminen toiminnassa.

Tilakokojen kasvu tuo maatiloille uusia osaamistarpeita

Maatilataloudessa, karjataloudessa ja hevostaloudessa (ryhmä 1) yrittäjyys- ja liiketalousosaaminen korostuvat erityisesti tilakokojen kasvun myötä. Luonnonvaratalouden merkityksen kasvaessa ja toimintaympäristön muuttuessa tilakoot kasvavat, mikä synnyttää monia osaamistarpeita maatalousyrittäjille.  Maatiloilla tarvitaan entistä enemmän liiketalousosaamista ja johtamistaitoja. Suuret tilat työllistävät myös ulkopuolisia työntekijöitä, usein ulkomaalaisia, joten esimiestaitojen merkitys korostuu. Maatiloilla korostuu myös laadunhallinta- ja omavalvontaosaaminen.

Luonnonvara-alan toimintaympäristön muuttuessa korostuu strategisen ajattelun, tulevaisuuden ennakoinnin ja suunnittelun merkitys. Alan yrittäjien täytyy osata jatkuvasti arvioida, ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan. Alalla pärjääminen edellyttää myös entistä enemmän taitoa verkostoitua oman alan ja muiden alojen toimijoiden kanssa.

Tilakokojen kasvamisen myötä myös yrittäjän ajanhallintataidot sekä omasta työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta huolehtiminen korostuu. Tähän liittyy myös hinnoittelutaidot sekä resurssien ja kustannusten hallintaosaaminen: kuinka paljon yrittäjä voi realistisesti tehdä itse ja mitä töitä on mahdollista ja järkevää teettää ulkopuolisilla palveluntarjoajilla.

Myös teknologisen osaamisen merkitys kasvaa. Maataloudessa tarvitaan ymmärrystä teknologisista ratkaisumahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä. Erityisesti bioenergian ja siihen liittyvän tuotantoteknologian osaaminen kasvaa, sillä maatilat voivat olla sekä bioenergian (lämmön, sähkön ja polttoaineen) tuottajia että käyttäjiä.

Metsäalalla tarvitaan ekosysteemiosaamista ja palvelutaitoja

Myös metsätalouden työtehtävissä (ryhmä 2) yrittäjyystaidot korostuvat biotalouteen siirryttäessä. Tulevaisuudessa metsän tuottamia ekosysteemipalveluita ja hyötyjä tarkastellaan monipuolisemmin, mikä vaikuttaa myös metsänhoitomalleihin ja metsänhoitopalveluiden kysyntään. Metsissä tuotetaan nykyistä monipuolisemmin erilaisia lopputuotteita: paperin ja puutavaran lisäksi energiaa, teollisuuden raaka-aineita ja myös metsäluontoa hyödyntäviä aineettomia palveluita. Esimerkiksi hyvinvointipalveluilla voi olla kasvava merkitys luontoyrittäjyydessä. 

Metsänhoidon monipuolistumista edistää myös metsien omistajarakenteen muutos. Yhä useammat metsänomistajat ovat kaupunkilaisia, joiden tavoitteet ja toiveet metsänhoidolle voivat poiketa huomattavasti nykyisistä. Tämä edellyttää alan ammattilaisilta asiakaslähtöisyyttä sekä palvelu- ja tuotteistamisosaamista, jotta erilaisten asiakkaiden tarpeet osataan tunnistaa ja tarjota tarpeisiin vastaavia palveluita. Myös laatuajattelun ja laadunhallintataitojen merkitys kasvaa.

Metsänhoidon monipuolistuessa ja omistajarakenteen muuttuessa konkreettisia osaamistarpeita ovat esim. pehmeämmät metsänkäsittelymuodot, jotka vaativat enemmän käsityötä, uusia välineitä ja teknologisia ratkaisuja. Esimerkiksi hevosmetsuripalveluiden kysynnän arveltiin kasvavan tulevaisuudessa. Metsänhoitotöiden seurantaan liittyvät palvelut voivat myös yleistyä, kun useammat metsänomistajat asuvat kaukana metsistään.

Keskeinen osaamistarve kaikille metsäalan ammattilaisille on biologian osaaminen, erityisesti metsän ekosysteemipalveluiden tunnistaminen ja turvaaminen. Tämä osaaminen on perusta myös kestävän metsänhoidon palveluiden kehittämiselle ja tarjoamiselle.

Biotalousosaaminen luonnonvara-alan ytimessä

Puutarhatalouden ja muun luonnonvara-alan ryhmässä (ryhmä 3) keskustelussa korostui yhteinen, kaikilla luonnonvara-aloilla tarvittava biotalousosaaminen ja ymmärrys ekosysteemipalveluiden merkityksestä koko luonnonvara-alan perustana. Laaja näkemys kestävästä luonnonvarataloudesta ja siihen liittyen oman työn ja ammattialan merkityksen ymmärtäminen lisäävät myös ammattiylpeyttä ja oman työn merkityksellisyyttä. Koulutuksessa kestävän luonnonvaratalouden ja biotalouden perusteita tulee käsitellä ensisijaisesti oman alan ja työtehtävien kautta, esimerkiksi integroituna ammattiaineisiin, jotta ne eivät jäisi työstä irralliseksi teoriatiedoksi.

Puutarha-alalla biotalouden myötä korostuvat mm. materiaalitehokkuuden ja jätehuollon osaaminen, energiatalouden hallinta, tulvasuojelu ja hulevesien hallinta, viherkasvien käyttö pienilmaston säätelyssä (esim. viherseinät) sekä paikallisten ja kestävien, myös muuttuvaan ilmastoon sopeutuvien, lajikkeiden käyttö. Biologian ja ekosysteemien osaamisen soveltamista tarvitaan mm. ekologisessa puutarhasuunnittelussa, jolla voidaan edistää biodiversiteettiä, vähentää tulvariskejä ja minimoida puutarhan hoitotarve.  Paikallisen ruoantuotannon korostuessa tarvitaan myös puutarha-alalla osaamista koko lähiruokaketjusta: mm. tuotannon suunnittelun, logistiikan, markkinoinnin ja verkostoitumisen osaamista.

Ryhmässä käsiteltiin myös muutamia muita luonnonvara-alan tutkintoja ja niiden uusia osaamistarpeita:
·         Vesihuoltoalalla korostuvat materiaalitehokkuus ja lietteen hyödyntäminen energiantuotannossa. 
·         Ympäristöhuoltoalalla uutena osaamistarpeena nousee bioraaka-aineen käsittely ja hyödyntäminen esimerkiksi toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotannossa (jäte, maa- ja metsätalouden sivuvirrat).
·         Luontoalalla korostuvat ekosysteemipalveluiden ymmärtäminen sekä liiketoimintaosaaminen: palveluiden tuotteistaminen, myynti ja markkinointi.
·         Golfkentänhoidossa tarvitaan osaamista kentän ympäristöhaittojen tunnistamiseen, mittaamiseen, seurantaan ja vähentämiseen. Yksi keino on alan oma sertifiointijärjestelmä, joka kattaa mm. syntyvät jätteet, käytettävät lannoitteet ja ympäristövaikutusten mittauksen

Yhteistyötä yli tutkintorajojen

Työpajan toisessa vaiheessa pohdittiin ryhmissä tulevaisuuden tutkintojen sisältöjä ja tutkintorakennetta. Työskentelyn evästeenä toimi Tutke2-raportti (luonnos) sekä edellisessä vaiheessa tunnistetut biotalouden osaamistarpeet, eli millaiset tutkinnot ja tutkintorakenne vastaisivat tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja Tutke2:ssa tehtyihin linjauksiin yleisesti tutkintorakenteen kehittämisestä.

Yrittäjyysosaaminen korostuu biotalouden myötä, joten yrittäjyystaitojen koulutuksesta käytiin vilkasta keskustelua. Toisaalta esitettiin, että yrittäjyysopintojen tulisi olla alakohtaisia, jotta oman ammattialan erityiskysymykset ja prosessit voidaan riittävässä määrin ottaa huomioon opinnoissa. Toisaalta eri luonnonvara-aloille ehdotettiin myös yhteisiä yrittäjyysopintoja, jotka voitaisiin mieluiten myös toteuttaa aidosti monialaisissa ryhmissä, mikä tukisi myös laaja-alaisen näkemyksen kehittymistä sekä eri luonnonvara-alan toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä. Yrittäjyysosaamista tulisi myös pystyä tarkemmin avaamaan eri tasoille eri tutkinnoissa. Joissakin luonnonvara-alan perustehtävissä tarvitaan lähinnä sisäistä yrittäjyyttä kun taas esimerkiksi maatalousyrittäjien tulee hallita jo perustutkintotasolla kattavasti ja syvällisesti yritystoiminnan taitoja.

Yrittäjyyden lisäksi myös muita alojen yhteisiä osaamisia ehdotettiin yhdistettäväksi alojen yhteisiksi tutkinnon osiksi. Biotalouden perusteet kuten kestävä ainekierto, ekosysteemipalveluiden ymmärrys ja elinkaariajattelu ovat kaikille luonnonvara-aloille yhteisiä ja tulevaisuudessa korostuvia osaamistarpeita. Siten näiden biotalouden perusteiden opinnot voisivat olla kaikille luonnonvara-aloille yhteisiä. Biotalouden perusteet voisi olla jopa koko luonnonvara-alan yhteinen nimittäjä, josta eriydytään osaamisaloittain eri koulutusaloille.

Monet biotalouden synnyttämät osaamistarpeet ovat jo lähtökohtaisesti monialaisia ja moneen ammattialaan liittyviä. Ravinne- ja muiden ainekiertojen sulkeminen edellyttää kaikkien ketjun toimijoiden yhteistyötä ja kokonaisuuden ymmärrystä. Näihin osaamistarpeisiin voitaisiin myös koulutuksessa vastata monialaisilla opintokokonaisuuksilla, jotka olisivat yhteisiä eri aloille ja tutkinnoille. Esimerkiksi bioenergiaan ja biopolttoaineisiin liittyvä osaaminen ja opetus voisi olla osittain yhteistä maatalouden, metsätalouden, ympäristöhuollon, logistiikan sekä energia- ja prosessitekniikan ammattilaisille. Kestävän elintarvikeketjun ja paikallisen ruoantuotannon osaaminen yhdistää mm. maataloustuottajat, elintarvikejalostajat, logistiikan ja kaupan toimijoita samaan arvoketjuun. Luonnon hyödyntäminen hyvinvointipalveluissa (Green Care) voisi kuulua niin luonnontuotealan, puutarha-alan, matkailun, hevosalan, luontoalan kuin sosiaali- ja terveysalanakin osaamiseen. Yhteiset opetuskokonaisuudet voisivat edistää eri toimijoiden välistä ymmärrystä ja koko ketjun toimijoiden välistä yhteistyötä.

Jo nykyisen tutkintorakenteen katsottiin olevan niin joustava, että monialaisen opetus on mahdollista. Tätä voitaisiin edelleen helpottaa valinnaisuutta lisäämällä. Haasteet ovatkin enemmän monialaisen opetuksen käytännön toteutuksessa: esimerkiksi opetusyksiköt voivat sijaita kaukana toisistaan tai eri alojen opiskelijoiden opetus etenee erilaisissa jaksoissa. Monialaisen opetuksen kehittämiseksi oppilaitosten yhteistyötä olisi syytä tiivistää ja kehittää myös opetusratkaisuja monialaisuutta edistävästi.

Ryhmissä otettiin kantaa myös joidenkin yksittäisten koulutusalojen ja tutkintojen rakenteeseen ja nimityksiin:
·         Maatilatalouden tutkintorakenteeseen tulisi lisätä myös erikoisammattitutkinto, jonka osaamisalat muodostuisivat pitkälti nykyisistä tutkinnoista. Maatalousalan eat:n osaamisaloja voisivat olla nykyiset maaseudun vesitalouden eat, maaseudun kehittäjän eat, tarhaajamestarin eat ja uutena esityksenä eläinten sairaanhoitamisen osaamisala. Maatilatalouden ammattitutkinnoista voisi muodostaa yhden maatalousalan ammattitutkinnon.
·         Eläintenhoitamisen sijoittaminen uuteen tutkintorakenteeseen on haasteellisempaa, koska se ei itsestään selvästi kuuluisi maatalouden ammattitutkintoon. Myös seminologin ammattitutkinnon sijoittuminen on hankalaa, mutta se voisi mahdollisesti soveltua yhdeksi osaamisalaksi maatalousalan ammattitutkintoon
·         Hevostalouden perustutkinnon voisi luontevasti jakaa kahteen osaamisalaan, hevostenhoitajan ja ratsastuksenohjaajan oa.
·         Hevostalouden ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tulisi myös sallia alalle tulotutkintoina, eikä välttämättä tarvitsisi edetä perustutkinnon kautta ammatti- tai erikoisammattitutkintoon
·         Metsäalan perustutkintoon esitettiin neljää osaamisalaa: metsätalouden osaamisalan lisäksi metsäkonealalta metsäkoneasennuksen oa, metsäkoneenkuljetukseen oa ja metsäenergian oa. Bioenergiaan liittyen alalle ei tarvita omaa osaamisalaansa, koska kyseessä on kuitenkin lähinnä puubiomassan korjuu.
·         Arboristin tutkinnon voisi siirtää puutarha-alan tutkinnosta metsäalan tutkinnoksi